EN | RU | FI

Historiaa

Noin 3,5 miljardia vuotta sitten koki jähmettymisensä Euroopan Unionin vanhin kallio Siuruankylässä.

Ennen saamelaisasutusta Iijoen keskijuoksua asutti metsänriistaa ja kalaa pyydystävä kivikauden väestö. Saamelaisten ajalta ovat peräisin monet paikannimet, kuten Lapinniemi, Puhos, Kollaja, Jaurakka ja Iijoki (Idjajohka = Yöjoki).

Noin tuhat vuotta sitten hämäläiset tulivat pyyntiretkilleen Iijokilaaksoon. Saamelaisasutus alkoi hiljalleen vetäytymään kohti pohjoista

1200-luvulla Perämeren rannikkoasutuksen vakiinnuttua alueesta tuli rannikon asukkaiden ns. eräalue. Pohjalaiset ja vienalaiset käyttivät Iijokea kulkureittinä kauppa- ja vainoretkillään. Runsaasti saaria ja putaita sisältänyt vesistö sai nimen Pudasjärvi.

1570-luvulla tuli Ii- ja Livojokien varsille kymmenkunta savolaista alkuperää olevaa perhettä hyvien kaskimaiden houkuttelemana.

1639 Pudasjärvi muodostettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi.

1700-luku oli Isonvihan jälkeen suotuisan kehityksen vuosisata. Asutus levisi vesistöjen varsille ja syntyivät nykyiset pääkylät.

1788-90 käytyjen Kustaa III:n sotiin osallistuneen vapaaehtoiskomppanian lipusta sai alkunsa vaakuna-aiheemme karhu.

1800-luvun katovuodet koettelivat aluetta, joten olki- ja pettuleipään oli turvauduttava. Väkiluku oli kuitenkin seitsenkertaistunut 120 vuoden aikana. Harva asutus varjeli kulkutaudeilta ja syntyvyysluvut olivat korkeat.

1865 seurakunnallisen ja kunnallishallinnon eriytymisen seurauksena perustettiin Pudasjärven kunta. Lue myös "Kunnanhuoneesta kaupungintaloksi".

1872 aloitti kansakoulu toimintansa Pudasjärvellä. Pitäjän laajuus ja harva asutus tekivät kiertokoulun kuitenkin kauan tarpeelliseksi; viimeinen kiertokoulu lakkasikin toimimasta vasta 1952, mikä lienee myöhäisin ajankohta Suomessa. Peruskouluun siirryttiin v. 1972.

1900-luvulle saakka Pudasjärven väestö sai toimeentulonsa pääasiallisesti metsästyksestä, kalastuksesta, poronhoidosta, sekä maa- ja metsätaloudesta. Pitäjä olikin tärkeä voin ja tervan tuottaja.

1900-luvun alkupuolella teollisuus oli pääasiassa kotiteollisuutta. Ainoita teollisia yrityksiä olivat saha- ja myllylaitokset. Vasta sotien jälkeen kuntaan syntyi pienteollisuutta.

1903 kesällä valmistui Oulun Telefooniosakeyhtiön vetämä puhelinlinja Pudasjärvelle. Tilaajia oli 18.

Sotavuodet koettelivat pitäjää ankaralla kädellä. Pudasjärvisiä kaatui talvi-, jatko- ja Lapinsodassa yhteensä 417 miestä. Sodan synkimpiin muistoihin on piirtynyt elokuun alun 1941 taistelut Kiestingissä ja etenkin sen "Kuolemankukkulalla". Täällä ansaitsi palkintonsa pudasjärvinen Mannerheim-ristin ritari Toivo Manninen.

28.9.1944 Ouluntien ja Hetekyläntien risteyksen maastossa käytiin Lapinsodan ensimmäinen aseellinen yhteenotto suomalaisten ja saksalaisten joukkojen välillä. Tänne ja Aittojärvelle on pystytty muistomerkit Pudasjärvellä käytyjen taistelujen muistoksi.

1940-luvun lopulla alkoi sähköistäminen.

1960-luvulle saakka kuntalaisia työllistivät teiden ja siltojen rakentaminen. Kuitenkin vielä saman vuosikymmenen aikana alkoi voimakas poismuutto, koska maa- ja metsätalousvaltainen pitäjä ei pystynyt tarjoamaan töitä suurille ikäluokille.

1980 -alkoi lasketteluharrastus paikkakuntamme tavaramerkiksi muodostuneella Iso-Syötteellä.

1995 kuntalaisten vastustuksesta huolimatta Pudasjärvi liittyi muun Suomen ohella EU:iin.

2001 Sisäasiainministeriön 26.1.2001 antaman päätöksen mukaisesti Pudasjärvi siirtyi takaisin juurilleen Oulunkaaren seutukuntaan (silloinen Iin seutukunta) 1.2.2001 alkaen.

2004 Pudasjärvestä tuli tammikuun alusta lähtien pinta-alaltaan Suomen suurin kaupunki. Tämän tittelin se menetti 1.1.2006 lähtien, jonka jälkeen sen peri Rovaniemi.

Lisää Pudasjärven historiasta voi lukea KirjastoVirmasta tai käydä sitä konkreettisesti tutkimassa kotiseutumuseossa.

Kunnallishistoriaa

pudasjarvi  Lapland - The North of Finland