Vanhemmuus on monikerroksinen tehtävä, joka vaatii tasapainoilua rakkauden ja rajojen asettamisen välillä. Pirttipäivässä osallistuin erityistason psykoterapeutti Pia Penttalan luennolle, jossa korostettiin, että lapsen hyvinvointi ja mielenterveys rakentuvat tämän kivijalan varaan – rakkauden ja johdonmukaisten rajojen tasapainosta.
Johdonmukaiset rajat – turvaa ja luottamusta
Lapset tarvitsevat selkeitä rajoja kasvaakseen turvallisessa ympäristössä. Kun kasvattaja toimii omien arvojensa mukaisesti ja asettaa jämäkät rajat, lapsi oppii luottamaan siihen, että maailma on ennustettavissa, vaikka välillä elämässä myrskyäisikin. Rajojen testaaminen kuuluu kasvuun, mutta lopulta rajat tuovat lapselle turvaa ja luottamusta siihen, että aikuinen pysyy vahvana myös vaikeissa tilanteissa.
Rajojen asettaminen vaikuttaa myös lapsen aivojen kehitykseen. Lapsi tarvitsee ympärilleen turvaa, ja se syntyy siitä, että aikuiset määrittelevät rajat, joita lapset seuraavat. Tässä on tärkeää säilyttää tasapaino jämäkkyyden ja joustavuuden välillä. Erityisesti esimerkiksi ADHD-lasten kanssa on tärkeää valita taistelut harkiten ja säilyttää tietty joustavuus tilanteen mukaan.
Läsnäolon voima – lopetetaan vanhemmuuden suorittaminen
Läsnäolo on tärkein lahja, jonka vanhempi voi lapselleen antaa. Se ei tarkoita vain fyysistä läsnäoloa, vaan myös jakamatonta huomiota, vaikkakin vain lyhyiksi hetkiksi päivässä. Yhteinen Kimble-kierros tai kuulumisten vaihtaminen ilman puhelimen häiriöitä luo pysyvän yhteyden vanhemman ja lapsen välille. Kun lapsi kokee vanhemman olevan aidosti läsnä, myös mahdolliset ongelmat tulevat esille luonnollisemmin, eivätkä koulusta tulevat yhteydenotot tule yllätyksinä.
Tärkeää on myös lopettaa vanhemmuuden suorittaminen. Sen sijaan, että vanhempi vertaisi lastaan muihin, hänen tulisi nähdä lapsen hyvät puolet sellaisenaan ja kasvattaa perheelle omat arvot. Arvojen, kuten siisteystason tai harrastusten, tulisi olla perheen itsensä määrittelemiä, ei ulkopuolisten odotuksia täyttäviä.
Tauon merkitys – suklaahetket ja tylsyyden voima
Rajojen asettaminen voi olla kuluttavaa, niin lapselle kuin aikuisellekin. Jos jokin asia aiheuttaa jatkuvaa vääntöä, tauko on paikallaan. Esimerkiksi “suklaatauko” voi nollata tilanteen ja antaa tilaa hengähtää. Tämä ei tarkoita, että rajoista luovuttaisiin, vaan tauko auttaa jaksamaan myöhemmin paremmin. Tylsistyminen on myös tärkeä osa kasvua ja kehitystä. Lapsen ei tarvitse olla jatkuvasti viihdytetty, ja vanhempien tehtävä on opettaa lapselle, että joskus on hyvä olla tekemättä mitään. Tämä auttaa lasta käyttämään mielikuvitustaan ja kehittämään itseään.
Tunnekasvatus – vuorovaikutustaitojen perusta
Tunnetaitoja opitaan vain kotona, ei koulussa. Vanhemmat ovat lastensa asiantuntijoita, ja tämä asiantuntijuus säilyy vain, jos vanhemmat viettävät aikaa lastensa kanssa. Aito läsnäolo ja tunteiden sanoittaminen ovat keskeisiä, kun lapselle opetetaan, miten käsitellä omia tunteitaan. Riidat ja vaikeat tilanteet ovat osa tätä prosessia. On normaalia, että kotona koetaan voimakkaita tunteita, mutta tärkeintä on, että lapsi oppii ilmaisemaan ne rakentavasti ilman, että tilanteet eskaloituvat väkivaltaisuuteen.
On myös tärkeää huomioida, että vanhemman on oltava esimerkki. Jos vanhempi hermostuu tai toimii väärin, anteeksi pyytäminen on yhtä merkittävä osa kasvattamista. Se osoittaa lapselle, että myös virheet ovat sallittuja, kunhan niistä otetaan vastuu.
Puhelimet ja rajojen asettaminen
Nykyään älypuhelimista on tullut osa arkea, mutta vanhempien täytyy muistaa, että heillä on vastuu siitä, miten ja milloin lapsi käyttää puhelintaan. Vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi syö ja nukkuu kunnolla ilman, että puhelin häiritsee näitä perustoimintoja. Jos lapsi ei nuku kunnolla puhelimen takia, vanhemmalla on oikeus ottaa puhelin pois yöksi.
Lapsen pitää myös ymmärtää, että kun vanhempi soittaa, puhelimeen vastataan. Tämä on osa vastuuta, jota ikä tuo mukanaan. Puhelimen käytön ei tarvitse olla täysin kiellettyä, mutta sen käyttöön liittyvät rajat ovat tärkeitä. Vanhemman on myös hyvä tarkastaa välillä, mitä lapsi puhelimellaan tekee, jotta hän voi tarvittaessa puuttua tilanteeseen.
Tavallisuus on parhautta
Vanhemmuuden ei tarvitse olla jatkuvaa suorittamista. Yksinkertaisuus ja tavallisuus ovat usein parasta, mitä lapselle voi tarjota. Rutiinit, rajat ja arki tuovat lapselle turvallisuutta, ja yhdessä vietetty aika – vaikkapa kotona poppareita polttaen – on arvokasta. Tavalliset kotityötkin ovat psykiatrisesti kuntouttavia ja opettavat lapselle tärkeitä taitoja.
Lopulta vanhemmuus kiteytyy yhteen asiaan: “Koko kylä kasvattaa.” Yhteisön ja perheen sisäiset arvot, rajat ja läsnäolo rakentavat lapselle perustan, jonka varassa hän voi kasvaa tasapainoiseksi ja hyvinvoivaksi aikuiseksi. Kun rakkaus ja rajat ovat kunnossa, lapsi voi hyvin.
Susanne Nyman
Pudasjärven peruskoulun rehtori
Last modified: 23.9.2024
